Syksy saapuu,synkkyys ja masennus

Näin sanoi armas avokkini, kun huomasimme iltojen hämärtyneen. Tosiasiallisesti olimme matkalla hääpaikalta jatkorientoihin ja joku väläytti kimppabussin ikkunasta ulos katsoessaan, että ihan kuin oltaisiin tunnelissa Vihdistä Helsinkiin. Linkkurin ikkunasta heijastui vain oma peilikuva. Onneksi kaamosmasennusta oli ehkäisemässä bussin stuerttina toimiva Kevin, häävieras Lontoosta, joka tarjoili juhlaväelle kossua ja lakkalikööriä sujuvalla suomenkielellä.

Juhlat on nyt tältä kesältä juhlittu. Eipä sitä enää olisikaan jaksanut. Nyt voi käpertyä hyvällä omalla tunnolla viltin alle tuijottamaan lukuisia laatusarjoja kynttilänvalossa.

Salasanaviidakko

15 minuuttia työaikaa jäljellä ja työt tältä päivältä tehty. "Hah, kirjoitanpas blogia", on ajatukseni. Paljon asiaa pitkästä aikaa. Kotiin asti ei voi odottaa, vaikka iltamenot peruuntuivatkin, sillä uskollinen vanha tietokenraiskani jäi eläkkeelle ja vaikeni iäksi.

Mutta sitten, yrittäessäni kirjautua sisään, kohdassa "salasana" lyö aivan tyhjää. Sitten alkaa se kokeilurumba: "Olisikos se tuo tai tämä tai tälläinenkin on vissiin joskus jossain ollut...". Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta kun salasana pääsee karkaamaan ja ratkaisuna olen pitänyt yritelmää laittaa mahdollisimman moneen paikkaan yksi ja sama salasana. Mutta pirulaiset keksivät koko ajan yhä omalaatusempia vaateita tunnuksien ja salasanojen suhteen ja muutenkin avokkini aina valittaa, että tunnarit täytyy laittaa kurtokestäviksi (ihan kuin mun tiedoissa olisi jotakin huippusalaista).

Huvikseni päätin laskea kuinka moneen asiaan itseasiassa tarvitsen jonkinlaisia tunnuksia tai salasanoja: Nettikirjasto, sähköpostix2 (työ ja henk.koht.), lippupalvelu, Huutonet, työpaikan käyttöjärjestelmä, verkkopankki ja tietty tämä blogi (jonka tunnuksen ilmeisesti ratkaisin).

Haa, minuutti ja kyyti lähtee.

Adjöö, kirjaudun ulos.