Vappua ei voi paeta

Pieleen meni tämäkin Vappu. Siis siltä osin etten sitä onnistunut tavoitteeni mukaisesti välttämään. Juuri kun olin avannut "Adalminan helmen" , ottanut nautinnollisen asennon monitorin edessä ja alkanut pohtimaan valkoviinilasi kädessä niitä suuria ajatuksia, joita tulen vapun aikana sivustolle kirjoittamaan, soi jäätelöauton tunnaria muistuttava ovikellomme ja sisään paukkasi lauma vappuöykkäreitä skumppineen ja viininlehtikääryleineen. Ilmapalloilta ja serpentiineiltä onneksi välttyttiin. Ja sen verran huomioon ottavaista porukka kuitenkin oli, että skoolattiin kaiken muun paitsi Vapun kunniaksi. Seuraavana aamuna heräiltyäni, ihmettelin mitä sakkia olkkarissamme makaa.

Vapputraumat olivat kuitenkin hauskan ja huuruisen illan jälkeen yllätyksekseni helpottaneet, kunnes vapunpäivän ehtoopuolella löysin itseni espanpuistosta aasilla ratsastus-jonosta.

Vapun kuitenkin kruunasi vapunpäivänillan piknik ystävien olohuoneessa. Mansikkakuohari, nakit ja hyvä seura antoivat ymmärtää, että on Vapun vietossa ehkä sittenkin jotain hyvää...