15 minuuttia työaikaa jäljellä ja työt tältä päivältä tehty. "Hah, kirjoitanpas blogia", on ajatukseni. Paljon asiaa pitkästä aikaa. Kotiin asti ei voi odottaa, vaikka iltamenot peruuntuivatkin, sillä uskollinen vanha tietokenraiskani jäi eläkkeelle ja vaikeni iäksi.
Mutta sitten, yrittäessäni kirjautua sisään, kohdassa "salasana" lyö aivan tyhjää. Sitten alkaa se kokeilurumba: "Olisikos se tuo tai tämä tai tälläinenkin on vissiin joskus jossain ollut...". Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta kun salasana pääsee karkaamaan ja ratkaisuna olen pitänyt yritelmää laittaa mahdollisimman moneen paikkaan yksi ja sama salasana. Mutta pirulaiset keksivät koko ajan yhä omalaatusempia vaateita tunnuksien ja salasanojen suhteen ja muutenkin avokkini aina valittaa, että tunnarit täytyy laittaa kurtokestäviksi (ihan kuin mun tiedoissa olisi jotakin huippusalaista).
Huvikseni päätin laskea kuinka moneen asiaan itseasiassa tarvitsen jonkinlaisia tunnuksia tai salasanoja: Nettikirjasto, sähköpostix2 (työ ja henk.koht.), lippupalvelu, Huutonet, työpaikan käyttöjärjestelmä, verkkopankki ja tietty tämä blogi (jonka tunnuksen ilmeisesti ratkaisin).
Haa, minuutti ja kyyti lähtee.
Adjöö, kirjaudun ulos.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Hehee, tiedän oikein hyvin kultaseni mitä tarkoitat...
Mä oon ratkaissut tän ongelman melko pitävästi sillai, että mulla on kolme eri"tasoista" salasanaa.
Yks on mun hc-salasana, jota ei kukaan voi ikinä keksiä, joka täyttää kaiken maailman numerokirjainerikoismerkki-vaatimukset.
Toinen taas on semisalasana, jota käytän, kun tieto ei oo ihan niin kovin salaista, mutta kuitenkin vain mulle tarkoitettu.
Ja sitten kolmas on diibadaaba-salasana, jota käytän kun johonkin vaan äkkiä tarvii jostain syystä rekisteröityä. Esim. RadioRock-kilpailut: ei kuule haittaa jos joku muu osallistuu niihin mun nimissä! ;D
Post a Comment